sellaisia pieniä hetkellisiä nopeasti ohimeneviä

välähdyksiä

vaan

kun

vaan

tajuaa

ihmetellä

kyseenalaistaa

kontekstin

ja

sitten se on jo ohi

kahvia intiaanisokerilla

löysin kaapista keksejä 

join kahvia intiaanisokerilla 

ja maidolla

kastoin keksejä kahviin

en edes pidä kahvista

juon sitä silti toisinaan

lauloin hiljaa ja yritin olla

vain 

olemassa

sellaista haikeutta ja apeutta

raskauttavaa uupuneisuutta

muttei mitään vakavaa 

puolikaunista melankoliaa

koska elämässä kaikki on kuitenkin hyvää 

ja hiukseni tuoksuvat hyvältä kun löydän asioita sieltä mistä en todella ollut osannut niitä etsiä.
ne vaan oli, on. ei edes piilossa.
ja ihoni on pehmeä ja sileä ja mietin miksei kaikki vaan voisi.
löytää kaikkea.

huijaanko vain itseäni uudella tavalla?

onko sillä lopulta mitään merkitystä? 

raukea. tyytyväinen. onnellinen.

ja huuleni ovat rohtuneet, asuntoni sotkuinen, roskakorini täynnä, vaatteeni likaisia, varpaani hiekassa ja huonekasvini kastelematta. mutta mitä se nyt haittaa?

n yt on el ä mä j a e läm ä on h y vä.