6/11/2015

Minä tahtoisin sanoa satoja sanoja

Hän kertoo niistä päivistä hymyilevin silmin, katseessaan paloa, läikehtivää lämpöä ja koko universumi lauseiden väleihin piilotettuna. Niin hän kertoo pitkistä päivistä, loputtomista ja lopullisista. Kosketuksista paikallisliikenteen busseissa. Jokaisesta arasta mutta avoimuutta tulvivasta pyytävästä kaipaavasta tuntevasta ja tuntemaan opettelevasta katseesta silmäyksestä silmänräpäyksestä ja siristyksestä siellä tähtitorninmäen kahvilassa korvapuustin äärellä tien vierellä terassin tuulisuudessa hiukset suussa pullan murut portailla.

Hän kertoo minulle äänihuulensa helliksi. Kertoo tarinat kertoo tunteiden palon kertoo sen hetken kun tietoisuudet yhdistyvät. Katsoa toisen silmiin ja tietää että toinen tietää. Tunteet ovat siitä hassuja, niin hän kertoo (kuten vain rakastuneelta saattaa odottaa), että toisen silmiin sukeltaessa voi todella tietää varmaksi, ettei tunne ole vain yhden ihmisen. Yhteinen rajat ylittävä jaettu tietoisuuden tila elämys kokemus hetki hengitys syke ja aaltoilevat virrat. Mykkänä nauran ja joskus itken.

Hän kertoo niistä kuukausista ja huokaisee hellänä. Empatiaansa tihkuen, välittämistä ja pyytteetöntä altruismia. Sama kaipaus ja sama lämpö. Hän kertoo, kirjoittaa ja huutaa maailmalle. Sanoo sadoin sanoin, antaa tiedettäväksi jokaisen tarinan jos joku häneltä kysyy. Ei pelkää, ole arka ja epävarma. Selkeys varmuus turva lämpö geborgenheit. On helppoa olla varma kun on naiivinrohkea ja uskoo rakkauden rajattomuuteen. Minä siinä uskoani epäillen tahtoisin katsoa toisia silmiin ja antaa itsestäni enemmän.

Minä antaisin enemmän, antaisin puolet itsestäni sinulle.  Lempeni antaisin ja hellyyden aallokot sisälläni huojuvat niityt ja pellot auringon tulikuumiksi lämmittämän hiilidioksidin. Sillä mitään en menettäisi; yhdessä tuntisimme enemmän sillä puoli plus puoli kertautuisi lukemattomiksi unelmiksi. Antaisin lämpöni katseeni ja joka toisen hengenvetoni. Eivät nämä tunteet ole minun, ne ovat meidän, tarkoitettu jaettaviksi. Katsoisit minua silmiin ja ottaisit puolet.

Siinä minä kuuntelen ja hän kertoo, hän kertoo vuosista ja meristä, järvistä, aallokoista. Rantasaunoista ja saarista hän kertoo ja kertoo myös muutoksista. Mutta katseet eivät muutu ja katoa eikä ylpeys rakkaudesta ylistys jaetuille tunteilleen. Sellaisesta moni meistä saa vain haaveilla, sellaista moni meistä silti julistaa. Hänen kasvoillaan on asunut vilpittömyys jo vuosia. Autuus ja raukeus.