12/28/2014

hangessa kimalleliimaa
taivas sataa ja katuvaloissa kimmeltää

pakkanen tuntuu nenässä ja keholla
lompakossa matkalla apteekista

kylpyammeeseemme äiti laittoi 
vettä lehtiä ja suolaa

kolme neuvoa minulle
hyväksy hellitä hengitä



12/15/2014

1.
ikkunasta näen pihalla niin paljon pikkulintuja,
että näyttää kuin puut eläisivät


2.
joku leikkasi ruohoa sateella
elämä tuoksui tavoiteltavalta


3.
koska kaikkihan haluaa olla onnellisia
jokainen ihminen on oletusarvoisesti ihana


4.
pistin oven kiinni, mutta se osasikin koputtaa
osaisinpa sanoa ei. jämäkästi ja varmasti


5.
ihmiskunta joka ei voi hyvin
ehdoton täydellisyyskompleksi


6.
neljä seinää ahdisti, avasin oven
se ei auttanut


7.
jos kaikki voisi mennä pois kun laittaa silmänsä kiinni
jos voisit voisin voisi


8.
komeron pimeyteen hukkuminen
keuhkot täynnä antimateriaa


9.
ensimmäisiä lehtiä
milloin hankalasta tuli näin hankalaa


10.
sen mielestä aikaa on liian vähän
minä häkellyn ajan kaikesta paljoudesta


11.
itkeä ja nauraa ja huutaa ja kurkkuun sattuu
kyyneleet menee suuhun ja nenä alkaa vuotaa


12.
itseisarvo onni
välinearvo elämä


13.
ensimmäisen persoonan yksikön konditionaali
miljoona pumpulipuroa kuollut teidän patterille


14.
minä todella haluan olla täällä
mahdollisimman minä minä


15.
jotain ja vähemmän
melkein ja enemmän


16.
olen itse empatia
narsistin itsetyydytys


17.
optimistinen mutta ahdistunut
itsekäs altruisti


18.
oman elämän euforia
depersonalisaation elegia


19.
jatkuvan olemisen
egokeskeinen kliimaksi

11/07/2014

appelsiinimehu

Joku hukutti Oulun perunajauhoihin,
eikä kukaan tanssi kaduilla.

Toisitko minulle appelsiinimehua äiti?
tuorepuristettuna suoraan suoneen

Lenkkipolkuni narisee jalkojen alla,
enkä edes minä tanssi.

Pakkanen tuoksuu lapsuudelta,
tahtomatta herätä olen nukkunut.

En ole hukkunut 
olen kiireinen, peloissani ja rakastan.

10/19/2014

joinakin öinä koko yön ajan

Koko yön ajan
pimeys kuiskii mykkänä
       ja minä olen mykkä
       koska aina ei tarvitse sanoja.

Hämärä hukuttaa
meidät ja kehomme
       ja minä olen sokea
       koska aina ei tarvitse nähdä.

Joinakin öinä riittä
kun voin vain olla ja tuntea
       hengittää sinua.

10/08/2014

hengitä minut

lausun minut kokonaan
lausun sinusta puolet
lausuisitpa minusta kolme neljäsosaa
                                yksitoista kuudestoistaosaa

jos annan minuudelleni merkityksen niin
anna sinä sinuudelle
ja sinuudelle minulle

hengitä minut

olla olemassa
tässä tänä minänä
missä minä tänänä
tämä minä tässä

olla olemassaolonsa kanssa yhteisymmärryksessä
olemassa vahvana
huutamatta, mutta selkärajaisesti


ei yksin oleminen haittaa
olla yksin

olla yksinäinen
                                             on toinen asia
ilman sanatonta kosketuspintaa
jaettua olemassaolon jäsentämistä ja tapaa
olla olemassa

komerossa piilossa
luentosalissa vain hengittämässä

kertokaa minulle
olenko olemassa
ja te myös
oletteko olemassa?

9/13/2014

minä rakastan, tunnen ja hengitän

Sitä voi suukottaa toista tuhat kertaa ja kuiskata korvaan sata toista. Maha voi heittää kuperkeikkaa, ajatukset kärrynpyörää ja sanat kadota mielestä. Aluksi - se on aika upeaa. Ei sitä loputtomiin jaksaisi. Sinitarraisin seinilleni kuvia, lauseita, paperikukkasia ja runoja. Teippaisin kattoon sinut, muistot, mielikuvani, unelmani, toiveeni ja kaipuuni. Sulkisin silmäni ja unohtuisin olemassaolooni ilman sinua.

Koska se on niin kaunista, sinä olet niin kaunis. Minä olen kaunis ja kun katoat, minä en katoa. Minä olen tässä ja tähän jään. Katson samaa kattoa. Sitä jonne teippasin sinut ja toiveeni kuukausia sitten ja ehkä itken, mutta hymyillen. Ehkä kosken hiuksiani ja mietin miltä ne tuntuivat käsissäsi. Hengitän syvään ja tiedän, että kuulit saman henkäyksen lukemattomia kertoja. Laitan runot kansioon, kuvat kirjekuoreen ja paperikukkaset Oulunjokeen.

Ehkä et katoa. Jos kaikki on kaunista aina. Olemme kauniita ja elämä heittelee. Kaipaan, kaipaat, suukotan ja suukotat. Muutan toiseen asuntoon. Pakatessani löydän sängyn alta revenneen paperikukan. Heitän sen jätesäkkiin. Unelmat unohdan pakata. Uudessa asunnossani on eri väriset seinät ja entisen vuokaralaisen jättämä kuivunut huonekasvi. Yritän elvyttää sitä, mutta se jatkaa kuolemistaan. Kuukauden päästä tiputan kasvin taloyhtiön biojätekeräykseen ja teippaan uudet unelmani tiskikaapin takaseinään - vähän piiloon. Uusissa paikoissa on uudella tavalla kaunista. Uudessa kodissa korvasi maistuvat erilaiselta.

Ajatuksiani kirjoitan ylös aina kun muistan. Toisinaan luen niitä jälkikäteen ja mietin kuinka sidonnainen olen aikaan. Miten jatkuvuudentunne on useimmiten illuusiota ja kuinka sitä ei koskaan haluaisi uskoa. Odotan toistuvasti tietäväni jotain varmaksi. Elämä yrittää todistella minulle, että niin ei tapahdu. Olen kuin hölmö lapsi joka tahtoo vain leikkiä hiuksillasi. Sulkea korvansa ja silmänsä, puhaltaa kaiken ilman ulos keuhkoistaan, painautua lämpimää kehoasi vasten ja nukahtaa. Haistella kanssasi syksyä, talvea, kevättä ja kesää. Katsella kanssasi vuodenaikoja, jokia ja puroja. Koskettaa vettä ja se on liian kylmää.

Maalata pöydän, taulun, asvaltin ja kaksi vartaloa.

Joko sinä olet tai et ole. Minä olen. Minä rakastan, tunnen ja hengitän.
(sinua toistaiseksi)

9/05/2014

ehdoton tärkeys

sata samanarvoista sanaa
tuhat tasa-arvoista tunnetta

ehtymättömästi
ekvivalentteja
emootioita

tahtoisin huutomerkittää niistä joka ikisen!

kaikki syysi

(voi minua.)

                                     niin
                                                kuin
pärjäisin.

avata suuni ja päästää ilmoille kaikki ne
marmorikuulat                                           (marmorikuulat eivät lennä!)
joita en edes tiedä
aidoiksi - oleviksi

jotka vain pyörivät
                              mielessäni
meteliä ääntä huutavat tulla sanotuiksi kuulluiksi huomatuiksi ilmaistuiksi
(ilmaisen nyt!
                      piilotellen - huijaten - vältellen)
olisivat edes
samaistuvaisia eivätkä
yksin minulle

miksi? kysyn.
kai minulla jokin syy on?
                                 (on:)
ego
epävarmuus (vahvista minut!
                                               älä.)                              
omistajuus
erityisyydenkaipuu (tiedä sitten.)
silmät
nenät
korvat ja kielet
kantapäät navat sormet ranteet solisluukuopat lavat kyljet ohimot poskipäät ja ne pienet kuopat suunpielissä.

(voi minua.) 

9/04/2014

lisäyksiä

kaikki on suhteellista ja suhteellisuus on kaunista.

rakkaus on typerä (onko muka?
                               en minä tahtoisi elämää vailla sattumanvaraisuutta.)

koskettaisitko elämää (ni).

(rakast) uisimmekko.

saisit (ko) minut.
                                                               itkemään ja lopettamaan itkemisen.

valoja
                  ja varjoja
                                        katso (isin vaikka aina)

9/01/2014

(narsistinen) ajatushekuma ja se olo

kaikkea tekemääni,
olemaani,
kokemaani en ehdi koskaan jakaa
kenenkään kanssa.

kokemaani.

silti se on hyvin merkitysellistä,
koska minä olen. koen. teen. näen. tunnen. ajattelen.
kaikki on todellista ja
erityisen tärkeää.

koska minä, minulle.

8/24/2014

hyväksyminen 1

kerran
ystäväni oli ostanut kauniit verhot
minä aloin itkemään
ja itkin paljon, desilitroittain.

viimeaikoina
en ole juuri itkenyt
ainakaan verhoille
tänään voisin silti hieman, muutaman kyyneleen.

8/13/2014

ajatuslista

1. yksi
Asiat voivat olla aitoja, vaikka ne olisivat näkyvillä. Tunteet voivat olla aitoja, vaikka niitä ei piilottaisi. Julkisuus yksin, ei tee kaikesta valheellista (joskin kohdevalo ajaa ihmiset helposti huijaamisen, dramatiikanhakuisuuden ja piilottelun kierteeseen).

2. kaksi
Tunteet ovat subjektiivisia. Tunteita ei voi, ei tarvitse eikä kannata selittää järjellä. Tunteet ovat.

3. kolme
Iloiset asiat ovat tärkeitä. Hauskat asiat ovat tärkeitä. Yksin tanssiminen on tärkeää. Musiikki on tärkeää. Kaikella ei tarvitse olla funktiota.

4. neljä
Kaikkien asioiden ei ole pakko antaa määrittää itseään. Ei kannata jumittua omiin (yksin) menneisyyteen tukeutuviin määritelmiinsä.

5. viisi
Kaikki on tässä. Kaikki on nyt. Kaikki on hyvin. Hengittäminen on helppoa. Oleminen on helppoa ja vaivatonta eikä vaadi edes yrittämistä. Siinä on elämä. Tässä on elämä.

6. kuusi
Ei tarvitse olla suuri, mahtava, tunnettu ollakseen merkityksellinen. Ei tarvitse olla merkityksellinen ollakseen olemassa.

7. seitsemän
Voit mennä, voit olla, voit tehdä. Voin mennä, voin olla, voin tehdä.

8. kahdeksan
Päästä irti epävarmuudesta. Mikään ei ole niin merkityksellistä. Mikään ei ole niin vaikeaa. Olet hyvä.

8/04/2014

tiedäthän sä - tiedätkö sä?

sellanen hahtuvaverkosto - kuvio - asia - juttu verkkokalvolla tiedäthän sä nyt. siis sellanen kun sä näät kun katot taivaalle. etenkin talvella kun on kirkasta. tai lumihankeen, sillon niitä näkyy kanssa. ja kun seuraat katseellasi niitä - siis niitä hahtuvia, juttuja, mitä ne nyt on, läpinäkyvien painokuvioiden näkösiä joo - niin ne menee pakoon. ihanku et vois saada edes kiinni. karkaa. mutta kyllä välillä saa hetken katsottua, ne liikkuu vähän viiveellä. tiedäthän sä? katotko sä koskaan niitä? mä katon vaikka silmät tuleekin kipeiksi mutta kun onhan se nyt hienoa. ihan kun näkis jotain mitä ei oo. oikeesti ne on sit lähempänä ja konkreettisempia asioita kun monikaan muu asia. fyysisesti siis. jossain tuolla välissä. kuulin että se ois pölyä verkkokalvolla mutta yks toinen sano kuolleeksi solukoksi. mutta siis siellä kuitenkin - välissä. kuollut solukko kuulostaa loogisemmalta, pöly vois olla aika vaarallista ehkä, eiks silmä oo aika herkkä?

katot sä koskaan taivasta vaan? tai puiden lehtiä alhaalta päin? miten valo osuu jokaiseen niistä eri tavalla. sitten ne vielä liikkuu jatkuvasti ja kaikki - siis ne valot ja varjot - muuttuu. kokoajan. ihan mieletöntä. sitä ei voi ikuistaa millään - oikeesti kato niitä joskus. siis jos et oo kattonu. tai kato uudelleen kuitenkin, se on sen arvoista. joka kerta. mä pidän susta tosi monella tavalla tiedäthän sä sen kanssa? kyl sä varmaan tiedät pakkohan sun on. mut ihan tosissaan - ootko kattonut ötököitä miten tarkkaan? sellasia ihan pieniä - pitää mennä tosi lähelle että näkee. se on vähän hurjaa välillä vaikka mitä siis oikeestaan pelätään kun pelätään pieniä ötököitä - eihän niistä suurin osa ees pure tai mitään - miks ne on luotaantyöntäviä - onks ne susta luotaantyöntäviä? niin mut siis niilläkin on tuntosarvet ja kaikkea - kato joskus jooko? jotain niin pientä ja sit se on tietyssä mittakaavassa suurta. hitto oikeesti kato hetki tätä kaikkea. ja mieti. tai en tiiä tarviiko oikeesti ees miettiä. mä en kestä. 

7/30/2014

sellaisia pieniä hetkellisiä nopeasti ohimeneviä

välähdyksiä

vaan

kun

vaan

tajuaa

ihmetellä

kyseenalaistaa

kontekstin

ja

sitten se on jo ohi

7/27/2014

kahvia intiaanisokerilla

löysin kaapista keksejä 
join kahvia intiaanisokerilla 
ja maidolla
kastoin keksejä kahviin
en edes pidä kahvista
juon sitä silti toisinaan
lauloin hiljaa ja yritin olla



vain 



olemassa



sellaista haikeutta ja apeutta
raskauttavaa uupuneisuutta
muttei mitään vakavaa 
puolikaunista melankoliaa

koska elämässä kaikki on kuitenkin hyvää 

7/25/2014

ja hiukseni tuoksuvat hyvältä kun löydän asioita sieltä mistä en todella ollut osannut niitä etsiä.
ne vaan oli, on. ei edes piilossa.
ja ihoni on pehmeä ja sileä ja mietin miksei kaikki vaan voisi.
löytää kaikkea.
huijaanko vain itseäni uudella tavalla?
onko sillä lopulta mitään merkitystä? 

raukea. tyytyväinen. onnellinen.

ja huuleni ovat rohtuneet, asuntoni sotkuinen, roskakorini täynnä, vaatteeni likaisia, varpaani hiekassa ja huonekasvini kastelematta. mutta mitä se nyt haittaa?

n yt on el ä mä j a e läm ä on h y vä.

3/01/2014

olla hengittää

Entä jos vaan on, hengittää ja odottaa ihan loppuun asti. Se on vaihtoehto, mahdollisuus. Olla vaan, katsoa mitä tapahtuu. Mitä vaan voi tehdä ja tapahtua. Tekee mieli rakastua loputtomiin. Ihan älytöntä, naiivia, liian toiveikasta ja typerää. Hölmöä. Hassua. Jotain. Mutta voisi vain olla, hengittää.

2/18/2014

ei elämä ole vain

miten voi jaksaa odottaa että kaikki päivät menee ohi
miten voi jaksaa odottaa että kaikki päivät menee ohi
miten voi jaksaa odottaa että kaikki päivät menee ohi
miten voi jaksaa odottaa että kaikki päivät menee ohi
ei elämä ole vain.
miten voi jaksaa odottaa että kaikki päivät menee ohi


ryystä sitä teetä nopeammin, lisää

Eri näkökulmasta, eri paikasta ja eri ajasta kaikki näyttää niin erilaiselta. Kauempana olevat asiat tuntuvat vääriltä ja toisaalta kaivatuilta. Lähellä kaikki on hyvin muttei tyydytä.

Se on vain elämää, sanoi tyttö ja ryysti lisää teetä. Lisää kylmää teetä, mahanpohjallakin painaa jo.

Se on vain elämää, se ei ole lopulta niin vakavaa. Se vain tuntuu vakavalta ajassa, paikassa, hetkessä. Illuusiota asioiden merkittävyydestä. Ei niin monella asialla oikeasti ole mitään väliä. Voisi tehdä melkein mitä vaan ja siltikään ei olisi väliä. Ei se vaan ole niin vakavaa.

Se on vain elämää. Elämää vain tämä elämä. Ei vakavaa. Ihan kuin leikkiä, joka vain tuntuu todelta. Tai unta, joka tuntuu sekin todelta ja sitten millään ei ollutkaan lopulta mitään merkitystä, olisi voinut tehdä mitä vaan, lopulta herää kuitenkin. Paitsi elämästä kuolee, eikä herää. Tai mistäs tyttö sen tietäisi. Että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Sitten on moraali, omatunto, intuitio, empatia ja ne muut jotka antaa asioille merkityksiä, sanelee leikille säännöt. Että ehkä ei ihan mitä tahansa sittenkään. Mutta mahdollistahan se olisi.

Lisää sitä teetä, juo juo juo. Lisää teetä kiitos.

1/04/2014

voisit voisin voisi

Jos kaikki voisi mennä pois kun laittaa silmänsä kiinni.
Jos oikeat päätökset voisivat olla helpoimpia.
Jos voisit voisin voisi.