niin
kuin
avata suuni ja päästää ilmoille kaikki ne
marmorikuulat (marmorikuulat eivät lennä!)
joita en edes tiedä
aidoiksi - oleviksi
jotka vain pyörivät
mielessäni
meteliä ääntä huutavat tulla sanotuiksi kuulluiksi huomatuiksi ilmaistuiksi
(ilmaisen nyt!
piilotellen - huijaten - vältellen)
olisivat edes
samaistuvaisia eivätkä
yksin minulle
miksi? kysyn.
kai minulla jokin syy on?
(on:)
ego
epävarmuus (vahvista minut!
älä.)
omistajuus
erityisyydenkaipuu (tiedä sitten.)
silmät
nenät
korvat ja kielet
kantapäät navat sormet ranteet solisluukuopat lavat kyljet ohimot poskipäät ja ne pienet kuopat suunpielissä.
(voi minua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti