Eri näkökulmasta, eri paikasta ja eri ajasta kaikki näyttää niin erilaiselta. Kauempana olevat asiat tuntuvat vääriltä ja toisaalta kaivatuilta. Lähellä kaikki on hyvin muttei tyydytä.
Se on vain elämää, sanoi tyttö ja ryysti lisää teetä. Lisää kylmää teetä, mahanpohjallakin painaa jo.
Se on vain elämää, se ei ole lopulta niin vakavaa. Se vain tuntuu vakavalta ajassa, paikassa, hetkessä. Illuusiota asioiden merkittävyydestä. Ei niin monella asialla oikeasti ole mitään väliä. Voisi tehdä melkein mitä vaan ja siltikään ei olisi väliä. Ei se vaan ole niin vakavaa.
Se on vain elämää. Elämää vain tämä elämä. Ei vakavaa. Ihan kuin leikkiä, joka vain tuntuu todelta. Tai unta, joka tuntuu sekin todelta ja sitten millään ei ollutkaan lopulta mitään merkitystä, olisi voinut tehdä mitä vaan, lopulta herää kuitenkin. Paitsi elämästä kuolee, eikä herää. Tai mistäs tyttö sen tietäisi. Että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Sitten on moraali, omatunto, intuitio, empatia ja ne muut jotka antaa asioille merkityksiä, sanelee leikille säännöt. Että ehkä ei ihan mitä tahansa sittenkään. Mutta mahdollistahan se olisi.
Lisää sitä teetä, juo juo juo. Lisää teetä kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti