vuodenaikoja

Kevään tullen olen alaston.
Talvi ja aika ovat raiskanneet minut.
Vaatteeni on riisuttu pois,
päälläni ei ole edes pölyä.
Ei peittoa johon kietoutua,
haluan edelleen sinut.

Kaamos on repinyt illuusion palasiksi.
Olen paljastettu, häpeissäni ja pelokas.
Muistelen kesän lämpöä ja valoa;
sorsia, vettä, ruohon tuoksua sateella.
Huuliasi olkapäälläni, minun kaulallasi.

Ehkä meistä ei ole elämään vuoden ympäri.
Ehkä talvi kukisti meidät. Ehkä meillä
ei ollut tarpeeksi peittoja ja vilttejä.

Olen mykkä etkä vastaa minulle.
Sairastumme ja joudumme eri osastoille.
Suutelisin sinut vielä ensi kesänä,
jollei puukottaisi minua sänkyyni.

oksentakaa tekin olemassaoloni ja teidän kaikkien

silputtua sanomaa liisterillä
oksennusta minun tajunnalla
ni joka toiselle jakanut
teennäistä hereilläoloaikaa

narsistin hekumallinen kiertoratakuvio
huomionkipeän jakamiskulttuurin
minäkeskeinen ristiinnaintipeli

ja sen
oksennuksen erityisyyslammikossa
tekohengittäen lähipiiristä (kin)
hyväksikäyttäjän naivistinen luulotauti
teeskennelty itsetunto ei nauti
                                    eikä puhu


katsoa saa ja koskea
jos ei kysy lupaa. (n)