vuodenaikoja

Kevään tullen olen alaston.
Talvi ja aika ovat raiskanneet minut.
Vaatteeni on riisuttu pois,
päälläni ei ole edes pölyä.
Ei peittoa johon kietoutua,
haluan edelleen sinut.

Kaamos on repinyt illuusion palasiksi.
Olen paljastettu, häpeissäni ja pelokas.
Muistelen kesän lämpöä ja valoa;
sorsia, vettä, ruohon tuoksua sateella.
Huuliasi olkapäälläni, minun kaulallasi.

Ehkä meistä ei ole elämään vuoden ympäri.
Ehkä talvi kukisti meidät. Ehkä meillä
ei ollut tarpeeksi peittoja ja vilttejä.

Olen mykkä etkä vastaa minulle.
Sairastumme ja joudumme eri osastoille.
Suutelisin sinut vielä ensi kesänä,
jollei puukottaisi minua sänkyyni.