8/24/2014

hyväksyminen 1

kerran
ystäväni oli ostanut kauniit verhot
minä aloin itkemään
ja itkin paljon, desilitroittain.

viimeaikoina
en ole juuri itkenyt
ainakaan verhoille
tänään voisin silti hieman, muutaman kyyneleen.

8/13/2014

ajatuslista

1. yksi
Asiat voivat olla aitoja, vaikka ne olisivat näkyvillä. Tunteet voivat olla aitoja, vaikka niitä ei piilottaisi. Julkisuus yksin, ei tee kaikesta valheellista (joskin kohdevalo ajaa ihmiset helposti huijaamisen, dramatiikanhakuisuuden ja piilottelun kierteeseen).

2. kaksi
Tunteet ovat subjektiivisia. Tunteita ei voi, ei tarvitse eikä kannata selittää järjellä. Tunteet ovat.

3. kolme
Iloiset asiat ovat tärkeitä. Hauskat asiat ovat tärkeitä. Yksin tanssiminen on tärkeää. Musiikki on tärkeää. Kaikella ei tarvitse olla funktiota.

4. neljä
Kaikkien asioiden ei ole pakko antaa määrittää itseään. Ei kannata jumittua omiin (yksin) menneisyyteen tukeutuviin määritelmiinsä.

5. viisi
Kaikki on tässä. Kaikki on nyt. Kaikki on hyvin. Hengittäminen on helppoa. Oleminen on helppoa ja vaivatonta eikä vaadi edes yrittämistä. Siinä on elämä. Tässä on elämä.

6. kuusi
Ei tarvitse olla suuri, mahtava, tunnettu ollakseen merkityksellinen. Ei tarvitse olla merkityksellinen ollakseen olemassa.

7. seitsemän
Voit mennä, voit olla, voit tehdä. Voin mennä, voin olla, voin tehdä.

8. kahdeksan
Päästä irti epävarmuudesta. Mikään ei ole niin merkityksellistä. Mikään ei ole niin vaikeaa. Olet hyvä.

8/04/2014

tiedäthän sä - tiedätkö sä?

sellanen hahtuvaverkosto - kuvio - asia - juttu verkkokalvolla tiedäthän sä nyt. siis sellanen kun sä näät kun katot taivaalle. etenkin talvella kun on kirkasta. tai lumihankeen, sillon niitä näkyy kanssa. ja kun seuraat katseellasi niitä - siis niitä hahtuvia, juttuja, mitä ne nyt on, läpinäkyvien painokuvioiden näkösiä joo - niin ne menee pakoon. ihanku et vois saada edes kiinni. karkaa. mutta kyllä välillä saa hetken katsottua, ne liikkuu vähän viiveellä. tiedäthän sä? katotko sä koskaan niitä? mä katon vaikka silmät tuleekin kipeiksi mutta kun onhan se nyt hienoa. ihan kun näkis jotain mitä ei oo. oikeesti ne on sit lähempänä ja konkreettisempia asioita kun monikaan muu asia. fyysisesti siis. jossain tuolla välissä. kuulin että se ois pölyä verkkokalvolla mutta yks toinen sano kuolleeksi solukoksi. mutta siis siellä kuitenkin - välissä. kuollut solukko kuulostaa loogisemmalta, pöly vois olla aika vaarallista ehkä, eiks silmä oo aika herkkä?

katot sä koskaan taivasta vaan? tai puiden lehtiä alhaalta päin? miten valo osuu jokaiseen niistä eri tavalla. sitten ne vielä liikkuu jatkuvasti ja kaikki - siis ne valot ja varjot - muuttuu. kokoajan. ihan mieletöntä. sitä ei voi ikuistaa millään - oikeesti kato niitä joskus. siis jos et oo kattonu. tai kato uudelleen kuitenkin, se on sen arvoista. joka kerta. mä pidän susta tosi monella tavalla tiedäthän sä sen kanssa? kyl sä varmaan tiedät pakkohan sun on. mut ihan tosissaan - ootko kattonut ötököitä miten tarkkaan? sellasia ihan pieniä - pitää mennä tosi lähelle että näkee. se on vähän hurjaa välillä vaikka mitä siis oikeestaan pelätään kun pelätään pieniä ötököitä - eihän niistä suurin osa ees pure tai mitään - miks ne on luotaantyöntäviä - onks ne susta luotaantyöntäviä? niin mut siis niilläkin on tuntosarvet ja kaikkea - kato joskus jooko? jotain niin pientä ja sit se on tietyssä mittakaavassa suurta. hitto oikeesti kato hetki tätä kaikkea. ja mieti. tai en tiiä tarviiko oikeesti ees miettiä. mä en kestä.