ne vaan oli, on. ei edes piilossa.
ja ihoni on pehmeä ja sileä ja mietin miksei kaikki vaan voisi.
löytää kaikkea.
huijaanko vain itseäni uudella tavalla?
onko sillä lopulta mitään merkitystä?
raukea. tyytyväinen. onnellinen.
ja huuleni ovat rohtuneet, asuntoni sotkuinen, roskakorini täynnä, vaatteeni likaisia, varpaani hiekassa ja huonekasvini kastelematta. mutta mitä se nyt haittaa?
n yt on el ä mä j a e läm ä on h y vä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti