8/03/2015

yksinvuoropuhelu

anna sormiesi irroittaa
hellitä kättesi kaipuun
rintakehän riistävä rummutus 
hiljennä henkäys kerrallaan 

peilistä silmiesi tyhjiön takaa 
olemassaolo identiteettiä vailla
kutsu jo kylääsi tasavertaisuus 
ideoista riisuttuna kukkasen lailla 



2 kommenttia:

  1. Kovin kaunoisia sanakudelmia sormesi virkkaavat. Virkkaa vastaisuudessakin, harva lahjaansa avaa. Avaa enemmän ja maailma sanoo kauneimman sanan: kiitos!

    VastaaPoista