Todistukseni, julistukseni ja huutoni

Kun minä sanon mielessäni:

»Minua eivät kiinnosta paskaakaan Teidän 

mielipiteenne,

arvionne,

neuvonannot,»

tietäkää, että tämä on vain vastareaktio.

Poljetulta mielistelijältä Teille:

23 vuotta elin muiden elämää ja nyt ei ole enää aikaa. 

Tai: eihän minulla ole muuta kuin aikaa, 

mutta jaan sen itse,
ja on niin loputtomasti kiehtovaa,
                                         koettavaa,
                                         kaunista,
                                         intoa.
ja mitä vielä.
                                     

Minua ei kiinnosta paskaakaan. 

Mielipiteenne eivät ole enää kaivattuja täällä. 

Tiedän kyllä mitä teen.
Useimmiten: kyllä. 

Ja kun toisinaan en tiedä, tiedän etten. 

Ja suhtaudun silloin puuhiini

asianmukaisella varauksella sekä
kokeilunhalulla. 

Ja kannan vastuuni itse.

Tietäkää: tämä on vain vastareaktio.
Ei kiroaminen ole vaatimus,

                                 saati tarpeellista,

mutta elämäni on laidasta laitaan.

Ajan sanelemat ihmiselon pakotteetko,

vai mieli mahdollisuuksiin tarttuessaan,

heittivät minut toisaalta tänne?

En tiedä, mutta todistelen nyt: itselleni ja teille. 

Tässä minä viimeinkin piirrän itselleni rajat

ja seison niiden takana.
Korkea aika.

Tämä on todistukseni, julistukseni ja huutoni.

Ja aikani todisteltuani, kysyn ehkä mielipidettänne.
Turvallisten, rakastavien rajojeni sisältä.