Akateemisemmat puhuvat narratiivista,
en muista millä äänenpainolla.
Minä en usko enää narratiiviin.
Se on lukinnut minut niin kuin kaikki muukin.
Analyysi mässäilee itseymmärryksellä ja nykyhetkeni katoaa,
kuten kaikkiin addiktioihin ja defensseihin.
On helpompaa selittää kuin tuntea -
luulla kuin olla ja hengittää.
Minulle määritelmät ovat tärkeitä,
mutta helposti unohdan, että havainnot ovat toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti