Sunnuntaiöinen kaupunki tuoksuu viileälle, pölylle ja hiekalle; asvaltille hellästi laskeutuneelle tomulle ja hiljaisuudelle. Huhtikuun pimeydessä katuvalot ovat lämpimän värisiä.
Millään ei ole tarkoitusta, mutta kaikki rakentuu kaikelle. Kaikelle on syynsä; kaikki tapahtuu oikeaan aikaan oikeissa olosuhteissa. Ihmisen päätösvalta on näennäinen, mutta johdateltu. Yrittämättä ei etene, totean, mutten tiedä huijaanko vain itseäni. Elämänläheisyys katoaa syy-seuraussuhteiden mereen.
Vievätkö kaikki tiet determinismiin ja johtaako determinismi aina nihilismiin? Ihmisen täytyy aina ottaa uskon loikka. Jokaisen meistä, otamme sen vain eri suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti