Kaikkialla ympärilläni huutaa vääjäämätön tuho. Teknologinen
kehitys on vain symboli sille, kuinka auttamattoman pilalla kaikki on. Elämme
tuhon ja tuskan muistomerkkien keskellä. Osana niitä ja irtisanoutumatta.
Harteillamme ihmiskunnan loputtoman syntisyyden taakka. Kollektiivinen karma ei
anna meille anteeksi: on aikakausi kaiken jälkeen.
Länsimaan kasvatti kysyy: Mitä on aidosti välittää?
Individualismi on sairaus, kulttuurin kautta leviävä rampauttava syöpä.
Kasvaneena niin saumattomasti kiinni lihaani, että ohi ei ole katsomista.
Kaikki käsitellään itsen läpi ja omia haluja kunnioittaen.
Me uskottelemme toisillemme passiivisen ymmärtäväisyyden
riittävän. Se ei riitä. Suru on suhteellista, kyllä, mutta vilpittömyys ei. Ihminen ei ole jumala, eikä niin sietäisi
kuvitellakaan. Tuhon profeetta, ehkä.
Egoistinen armahtaja hukkui omaan itsepetokseensa. Todella:
Tahdonko edes tietää, mitä on aidosti välittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti